Nykymaailma Raamatun valossa

Echad - yksi

"He pysyivät apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa. Jokaisen valtasi pelko, ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui apostolien kautta. Kaikki uskovat olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä. He myivät omaisuutensa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Joka päivä he tulivat yksimielisesti koolle temppelialueelle, ja he mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemullisin ja vilpittömin sydämin. He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat." (Apostolien teot, 2: 42-47)

Alkuseurakunta rakentui jykevälle pohjaperustukselle, joka perustui yhteiseen sydämeen ja rukouksen henkeen, ja jakamattomaan, yhtenäiseen uskoon. Kulmakivenä Israelin Messias  Yeshua. Alkuseurakunta eli, oli ja hengitti samaan tahtiin. Se eli todeksi yhteistä uskoaan, jota eivät vielä erilaiset uskon opit ja suunnat olleet jakaneet. Sen teologinen pohja perustui niihin ainoisiin kirjoituksiin, jotka tuohon aikaan olivat olemassa: Mooseksen kirjoihin, profeettoihin, kirjoituksiin, psalmeihin ja sananlaskuihin, eli Tanachiin. Kaikki tiivistyi uskon alkajassa ja kirjoitusten täyttäjässä eli Yeshuassa.

Uutta Testamenttia ei ollut vielä tuolloin olemassa. Uutta testamenttia, eli Uudistetun liiton kirjoituksia, oltiin vasta elämässä todeksi. Kirjoitukset tältä puolelta seuraisivat vasta myöhemmin.

Mutta väkevä usko Elävään Tooraan eli Messiaaseen oli olemassa. Alkuseurakuntaa johtivat apostolit, joilla oli oma henkilökohtainen kokemus ja oppi itse Mestarilta saatuna. Sen enempää juurilla ei sitten voikaan olla. Alkuseurakuntalaiset, jotka hetken aikaa saivat elää todellisessa uskon harmoniassa ja yhteydessä, aidossa ja puhtaassa opetuksessa sekä valtavan väkevässä Hengen voimassa, kuuluvatkin maailmanhistorian onnekkaimpiin ja etuoikeutetuimpiin ihmisiin.

Uskosta osattomatkin kunnioittivat heitä. Apostolien teoista voidaan lukea, kuinka alkuseurakuntalaiset olivat koko kansan suosiossa, ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka pelastuivat. Herran voima ja Pyhä Henki olivat niin vahvasti läsnä, että sitä ei voinut olla huomaamatta ja kunnioittamatta. Se on ollut jotain niin valtavaa, että tavallisen uskossaan näivettyneen nykykristityn on vaikea edes kuvitella sitä. Turhan monesti onkin tyydytty ajatukseen, että se oli joskus silloin, kun kaikki oli Raamatun aikoina toisin.

No, niin olikin toisin. Mutta se kaikki voi tapahtua taas uudestaan. Ja jos Raamattuun on uskominen, niin se kaikki tulee taas tapahtumaan. Niin kuin Pietarikin Salomon pylväskäytävässä totesi, että "Taivaan oli määrä ottaa hänet (Yeshuan) luokseen niihin aikoihin asti, jolloin kaikki asetetaan kohdalleen (=ennalleen). Tästä Jumala on puhunut ikiajoista asti pyhien profeettojensa suulla" (Ap. t. 3: 21).

Uskovien suurella joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Kukaan ei sanonut omakseen mitään siitä, mitä omisti, vaan kaikki oli heillä yhteistä (Ap. t. 4: 32). Kun ajatellaan tämän päivän uskovia, niin vaikea on uskoa samanlaisen ykseyden käyvän toteen. Eri kirkkosuunnat ja opit ovat ja pysyvät. Vihollinen on saanut tehtävänsä tehtyä. Echad, ykseys, puuttuu. Karsinat kukoistavat.

Tätäkin taustaa vasten voi miettiä, miksi herätykset ovat kristikunnan keskellä aina laantuneet. Historian valossa herätysten sarjat ovat aina vieneet askeleen kerrallaan kauemmaksi emäbaabelista eli katolisesta kirkosta, mutta ihan loppuun asti ei olla päästy. Edistysaskelia on tapahtunut, mutta herätykset ovat aina syntyessään saaneet aikaan vain uuden uskon suunnan. Luterilais-, helluntai-, baptisti-, adventisti-, kalvinisti-, metodisti- jne. suuntaukset ovat kaikki syntyneet kristinuskon sisällä, joka rakentuu korvausteologiasta. Kun pohja ei ole kokonaan puhtaalla perustalla, ei herätyskään nouse täysiin purjeisiinsa.

Ajattelen tässä niin kuin ihminen. Jumalalla on kaikki tietysti käsissään, ja Hänenkin on herätysten alut ja loput. Hän on antanut ajat ja edistysaskeleet jokaiselle herätykselle. Mutta kaikki näyttäisi viittaavan siihen, että alkuperäisiltä, todellisilta uskon juurilta ponnistava herätys on viimeinen ja lopullinen herätys. Mikä onkaan kestävämpää ja voimallisempaa kuin se, mikä ponnistaa alkuperästään. Messiaaninen herätys alkoi joitain vuosikymmeniä sitten juutalaisten parista pienenä purona, ja jo nyt tuo puro enteilee todellisten hyökyaaltojen tuloa. Ja mikä oli alussa, on lopussa, ja alusta loppu löytyy, ja lopusta alku. Herra ohjaa takaisin juurille juuri lopun ajan viimeisinä aikoina, ja sille on vankka syy.

Vihollinen pelkäsi alkuseurakunnallista voimaa ja teki kaikkensa estääkseen sen leviämisen, mutta se epäonnistui pahasti. Alkuseurakunnan aikana leimahtanut valtava herätys, vaikka olikin lyhytaikainen, synnytti kristinuskon ja rakensi uudelleen koko maapallon arvomaailman. Vihollinen pystyi ainoastaan tuomaan sekaan hajaannuttavia oppeja ja eripuraa, mutta Jumalan voiman voittokulkua se ei pystynyt estämään. Ja nyt alamme lähestymään aikoja, jolloin Herran seurakunta, Messiaan morsian, asetetaan ennalleen alusta löytyvän alkuperämallin mukaisesti.

Samalla pitää kuitenkin säilyttää hengen tarkkuus ja vainu. Älkää eksykö, älkää olko niin kuin tyhmät vaan niin kuin viisaat, kehoittaa Paavalikin. Uskovien keskinäinen yhteys, rukous ja rakkaus ovat elintärkeitä asioita lopunajassa eläville uskoville. Paavali kehottaa meitä kärsimään toisiamme rakkaudessa. Tarpeen niin vaatiessa niin on tehtäväkin, kaikessa nöyrinä, lempeinä ja pitkämielisinä (Kirje efesolaisille 4:2). Itse Herraa lukuun ottamatta mikään, ei niin mikään saa mennä Messiaan morsiusruumiin rakentumisen edelle. Mikään ei saa estää sen ykseyttä ja keskinäistä rakkautta. Ylpeys ja kauna on murrettava jokaisesta sydämestä, ja opilliset erot on ratkaistava kaikessa keskinäisessä rakkaudessa ja itsehillinnässä, Pyhältä Hengeltä totuutta rukoillen.

Malli on olemassa. Se löytyy Apostolien teoista ja muista Pyhistä Kirjoituksista. Toteuttakaamme sitä.

Alkuseurakunta eli hetken aikaa täydellisessä harmoniassa, mutta Yeshuaan uskomaton osa kirjanoppineista, lainoppineista ja fariseuksista painostivat koko ajan opeillaan. Seurakunnan laajetessa Jerusalemin ja etenkin Israelin ulkopuolelle pääsi myös synkretismi ja muut epäpuhtaat opit, sekä vain tiettyjä saarnamiehiä suosiva mentaliteetti pureutumaan seurakuntaan:

"Kehoitan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä, että te kaikki olisitte yksimielisiä puheissanne ja ettei teidän keskuudessanne olisi hajaannusta vaan että olisitte täysin yhtä ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus... olen näet saanut kuulla teistä veljeni, että teillä on keskenänne riitoja. Tarkoitan sitä, että joku teistä sanoo: "Minä olen Paavalin puolella", toinen taas: "Minä Apolloksen", "Minä Keefaksen", "Minä Kristuksen".

Onko Kristus jaettu? Ei kai Paavali ole ristiinnaulittu teidän tähtenne? Vai Paavalinko nimeen teidät kastettiin?" (Paavalin 1. kirje Korinttilaisille, 1:10-13)

Niinpä. Kunpa me kaikki voisimme seistä yhtenä ja olla Kristuksen puolella. Messiaanisille uskon juurille saapuneet saavat tehdä parannusta rinnakkain ja yhdessä "kirkkokristittyjen" ja vapaissa suunnissa olevien kanssa. Pois kaikki arvottaminen, tuomitseminen, "oikeassa oleminen" ja jopa ylimielisyyden tunteet kirkkosuunnissa olevia kohtaan. Sama pätee myös toiseen suuntaan. Sanotaan se tässä nyt suoraan. Kaikki sellainen on kitkettävä pois, ja jokainen tutkikoon sydämensä. Meiltä jokaiselta löytyy yhtä ja toista mistä tehdä parannusta, mutta nuo asiat ovat ensimmäiset yhteiset kompastuskivet kaikkien uskovien keskuudessa. Ei ole olemassa aitoa yhtenäisyyttä ja rakkautta ilman hapatuksen poistamista, ja hapatus estää herätyksen synnyn. Jeesus on meidän kaikkien Herra!

Meidän tulee rukoilla yhteyttä yli kirkkosuuntien aitojen. Pitkämielisyyttä, rakkautta ja lempeyttä kaivataan kipeästi molempiin suuntaan. Rukoillaan myös Sanan puhtaan opetuksen puolesta. Ja potkaistaan ovet auki maailmaan. Näytetään kaikille mistä on kyse.

Olkaamme siis yhtä, niin kuin meidän Herramme, Israelin Pyhä on yhtä!

"Pyrkikää rauhan yhdyssiteen avulla säilyttämään Hengen ykseys: yksi ruumis ja yksi Henki, niin kuin teidät on kutsuttukin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte, yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien, kaikkien kautta ja kaikissa." (Kirje efesolaisille 4: 3-6)

"Kuule, Israel! JHVH, meidän Jumalamme, JHVH on yksi. / Sh'ma Yisrael! Adonai Eloheinu Adonai Echad (5. Mooseksen kirja 6: 4)

Markus Nurmesniemi, 20.5.2015 (muokattu syyskuussa 2018)