JHVH:n silmäterä

Heprealaisesta kalenterista, juutalaisista ym.

(Kirjoitettu 2.8.2015 ja muokattu syyskuussa 2018): Näin uuden viikon alettua mielessä pyörii se, miten sapatin vietto on onnistunut pysymään sen alkuperäisessä paikassaan. Tarkoitan tällä sitä, että mehän vietämme sitä gregoriaanisen eli länsimaisen kalenterin mukaisesti, alkaen fridayna (perjantaina) ja päättyen saturdayna (lauantaina). Toki heprealainen kalenteri noudattaa viikonpäivissään samaa päivätahtia, joskin kuukausien nimet ja päivämäärät ovat eriävät gregoriaaniseen verrattuna. Esimerkiksi tämä päivä jolloin tätä kirjoitan eli 2. elokuuta on itse asiassa 17. Av -kuuta. Ja sundayn (sunnuntain) sijasta päivän eli yom´in nimi on yom rishon, "ensimmäinen päivä".

JHVH (Tetragrammi on lyhenne Jumalan nimestä) on kaiken takana, ja Hän on järjestänyt niin, että sapattia vietetään sen oikeana ajankohtana. Kiitos juutalaisen kalenterin. Mutta onko heprealainen kalenteri pysynyt niin sanotusti synkassa aikojen kuluessa? Ainakin sapattia viettäessä (ja ennen kaikkea sapatin pyhitettyä) saa kokea siunaavaa rauhaa ja sisäistä lepoa.

Aikojen täsmäämisestä tuli myös mieleen seuraavaa: aikanaan israelilaiset tarkkailivat kuuta saadakseen tarkan selonteon uuden kuun juhlien alkamiskohdasta sekä kuukausien kierroista. He ilmoittivat uudenkuun alkamisesta kukkuloille ja vuorille pystytetyllä merkkituli-viestisysteemillä. Sen avulla tieto esiin tulleesta uudesta kuusta levisi "kulovalkean" tavoin. Kun vallassa olleet roomalaiset halusivat 100-luvulla panna lopun Tooran ja Herran juhlien noudattamiselle, he kielsivät merkkitulisysteemin. Israelilaiset kuitenkin jatkoivat uuden kuun juhlintaa, ja lähettivät viestilähettejä kertomaan juhlan alkamisesta kansalle. Vasta kun roomalaiset alkoivat tappaa viestinviejiä ja vainoamaan juhlijoita, loppui kuukalenterin pitäminen Israelissa. Roomalaiset istuttivat sen tilalle juliaanisen (joka myöhemmin päivitettiin gregoriaaniseksi) kalenterin ja omat tapansa, joskin juutalaiset pitivät kalenterinsa ja juhlansa salassa.

Heprealaisen kalenterin pitämiseen tuli tauko (ennen kaikkea kalenterin pitämisessä oli taukoa erityisesti babylonian karkoituksen aikana), joten tarkkaa nykyistä vuotta on vaikea sanoa. Nykyarvioiden mukaan nyt eletään vuotta 5775, mutta monet arvioivat vuoden 6000 olevan nyt enemmän kuin ovella.

Nykyään juutalaiset viettävät uuden kuun juhlia omaan arvioonsa perustuen, joskin paluu raamatulliseen kalenteriin on alkanut jo, eritoten tällä vuosituhannella. Juutalaisten omissa kalentereissa (mm. Hillelin kalenteri) uuden kuun juhlan tarkkaa alkua ei voida ilmoittaa eteenpäin mikäli se osuu sapatille, koska silloin ei saa tehdä työtä, ja siitä ilmoittaminen olisi työtä! Siksi heillä on kalenterissa etukäteen sovittu arvioitu alkamisajankohta. Näin rabbinistiset judaistit ovat edenneet kalenterinsa kanssa jo vuosisatoja.

Mutta raamatullinen kalenteri on onneksi aina omansa ja muuttumaton, ja sen tarkka kulku on aina seurattavissa taivaalla.

Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana juutalaiset pakotettiin babylonialaisen kultin alle, joka sisälsi myös babylonialaisen kuukalenterin käytön. Juutalaiset ottivat jopa käyttöön kuukausien babylonialaiset nimet, ja osa heistä käytti myös aurinkokalenteria viimeiset kaksi vuosisataa ennen juliaanisen ajanlaskun alkua.

Toisen temppelin aikakaudella kreikkalaisen kuninkaan Antiokus Epifaneksen teloitettua papiston, häväistyään temppelin ja kiellettyään Tooran harjoittamisen, avasi Epifanes tien fariseusten valtaan pääsylle makkabealaiskapinan jälkeen. Tuolloin kalenteri lopullisesti vaihdettiin babylonialaisten ja kreikkalaisten käyttämään kuukalenteriin.

Myöhemmin, toisen temppelin tuhoutumisen jälkeen n. vuonna 70 jKr., kun juutalaiset lopulta hajaantuivat kaikkialle maailmaan oli Israelista mahdotonta pitää yhteyttä kaikkiin juutalaisiin ja synkronoida uuden kuun aloitusta antamalla merkkisignaalia uuden kuun aloituksesta. Kuukausihan alkaa sillä hetkellä kun uusi kuun sirppi näkyy ensimmäisen kerran Israelissa. Se on Jumalan kalenterissa kuun ensimmäinen päivä.

Sen sijaan juutalaisten ylin neuvosto, Sanhedrin, kehitti kalenterin joka perustui laskelmiin ja arviointiin kuun kierrosta, eikä enää itse kuuhun ja sen havainnointiin. Myöhemmin Nikean kirkolliskokous teki vuonna 325 jKr. lopullisen pesäeron paitsi raamatulliseen kalenteriin, myös judaistien kalenteriin, joka oli tippunut kärryiltä vuosisatojen saatossa. Lopulta perimätieto oikeasta vuodesta katosi vuosisatojen aikana jonnekin.

Juutalaisten keskuudessa on kuitenkin säilynyt eräs pieni ryhmä, karaiitit, jotka perinteisessä häävalassaan ovat aina luvanneet säilyttää alkuperäisen, maailman alusta voimassa olleen ajanlaskun. Heidän ansiostaan alkuperäinen kalenteri on yleensä mahdollista jotenkin jäljittää.

Joidenkin karaiittien ja messiaanisten tutkijoiden mukaan nyt saatettaisiin elää jopa vuotta 6015, joten ero nykyheprealaisen kalenterin vuoteen 5775 (vuonna 2015, huom.) olisi merkittävä!

Mitä raamatullinen kalenteri sisältää:

Tiivistetysti: raamatullinen kalenteri sisältää 7 Herran JHWHn antamaa juhlaa (jotka ovat nimeltään moadim eli kohtaamisajat Herran kanssa) jotka löytyvät 3. Mooseksen kirjan 23. luvusta. Kalenteri antaa myös profeetallisen kuvan KOKO Jumalan pelastussuunnitelmasta. Osa juhlista ajoittuu kevätkaudelle ja osa syyskaudelle. Ne ovat pääasiassa kylvö- ja sadonkorjuujuhlia, joilla on mm. esikuvallinen merkitys ja sanoma Herran tulemisesta. Yeshua täytti maan päällä ollessaan kevätjuhlat, kuten evankeliumeista voidaan tutkia. Ilmestyskirjasta voimme puolestaan tutkia, miten Herra tulee täyttämään syyskauden juhlat. Ilmestyskirjaa voisi siten pitää vaikkapa viidentenä evankeliumina!

Sukkot eli lehtimajanjuhla on 7. ja viimeinen juhla juhlien kierrossa, jotka alkavat Pesahina eli Pääsiäisenä. Ensimmäisen kuun uusi kuu määrittää aina sen, mihin ajankohtaan Pesah ajoittuu.

Jokainen juhlapäivä on "pyhä kokous", alkukielellä se tarkoittaa "harjoitus". Toisin sanoen, juhlat ovat paitsi tulevan hyvän esikuva, myöskin harjoitus tulevaa Suurta juhlaa ja täyttymystä varten.

Judaisteista ja messiaanisista:

Judaistit ovat juutalaisia, mutta kaikki juutalaiset eivät ole judaisteja. Nimitys pohjautuu Etelä-Israelin eli Juudan heimon nimeen, joka nykyään kansoittaa Israelia. Pohjois-Israel eli kymmenen muuta heimoa (jota tiivistetysti kutsutaan myös Efraimiksi) ovat edelleen suurelta osin hajotettuna maailman kansakuntien seassa. Juuda jäi maahan Benjaminin heimon ja osan leeviläisten kanssa. Hekin kokivat karkoituksensa, mutta ovat sittemmin osaksi palanneet.

Judaisteiksi lukeutuvat ne lukuisat eri juutalaisryhmittymät, jotka pyrkivät noudattamaan Jumalan Siinailla antamaa lakia joka löytyy Toorasta (Hepreaksi opetus, oppi. Toora käsittää viisi Mooseksen kirjaa). Ryhmittymistä tunnetuimpia lienevät ortodoksijuutalaiset. Heitä voisi kai sanoa nykypäivän fariseuksiksi. Tarkemmin sanottuna he noudattavat suullista Tooraa, perinnäissääntöjä, eli seuraavat rabbejansa tarkoin määriteltyjen muotomenojen ja käyttäymismenetelmien mukaan, jotka perustuvat ennen kaikkea perinnäissääntöihin ja rabbien Tooraan tekemiin lisäyksiin. Se on rabbien mukaan oikea tulkinta siitä, kuinka Tooraa tulee noudattaa.

Judaistien perimätiedon mukaan suullinen laki tuli Jumalalta Mooseksen kautta Israelille. Suullinen laki on kerätty Talmudeiksi eli Tooran selitysteoksiksi. Judaisteilla on peräti kaksi eri koulukunnan Talmudia (jerusalemilainen ja babylonialainen Talmud), joihin on vuosisatojen aikana kerääntynyt vaikka minkälaisia lisäyksiä ja tulkintoja Toorasta. On kuitenkin huomioitava, että jotkut kommentit ja Tooran selitykset ovat aivan erinomaisia Jumalan Sanan avaajia. On vain osattava suodattaa ne joukosta, Yeshuan "läpi".

Lisäksi he seuraavat Mishnaa (joka sisältyy Talmudiin) ja osa jopa Kabbalaa (!), ja nämä kaikki ovat enemmän tai vähemmän syrjäyttäneet alkuperäisen Tooran.

Mikä alkujaan alkoi Jumalan antamana opetuksena ja ohjeena eli Toorana, on vuosituhansien aikana hukkunut kirjaimellisesti satojen ja taas satojen ihmisten tekemien lakien, säännösten ja lisäysten taakse. Kun judaistit sanovat noudattavansa Jumalan lakia, he itse asiassa seuraavat pääasiassa ihmisten lakiin tekemiä lisäyksiä ja säännöksiä. Tämä tapa antaa juutalaisuudelle kasvot maailmalla, ja se valitettavasti vääristää myös messiaanisten juutalaisten mainetta. Judaistit eivät usko Yeshuaan messiaana, kun taas messiaaniset uskovat. Siinä suurin ja oleellisin ero. Molemmissa ryhmittymissä kuitenkin noudatetaan juutalaisia perinteitä, ja monissa messiaanisissa yhteisöissä myös suullista Tooraa siltä osin kun se ei ole ristiriidassa Jumalan kirjoitetun Sanan kanssa.

Messiaanisethan ovat Jeesukseen eli Yeshuaan, juutalaiseen Messiaaseen uskovia, jotka seuraavat Herraansa Hengen antaman vapauden pohjalta, Tooran antaessa taustalla perusohjeet elettävälle elämälle, siihen mistä hyvä ja Jumalan tahdon mukainen elämä rakentuu. Se joka uskossa seuraa Herraa, ei vaella enää kirjaimen alla, vaan on saanut vapauden ja vapautuksen lain kirouksesta. Itse Toora on kuitenkin voimassa eikä Jumalan pyhää Sanaa saa rikkoa Hengen vapaudenkaan saanut.

Judaisteista vain karaiittijuutalaiset ovat onnistuneet säilyttämään uskonvaelluksensa siten, että he pyrkivät noudattamaan Tooraa ainoastaan sen perusteella mitä Jumalan Sana sanoo Tanakhissa eli Vanhassa Testamentissa. Heillä ei ole perinnäissääntöjä eikä muita ihmisten tekemisiä lisäyksiä vaelluksessaan. Juutalaisten kulttuurilliset tavat ovatkin jo sitten asia erikseen. Niin kuin kaikkien muidenkin kansojen.

Markus Nurmesniemi, 2.8.2015