Juurilla

Sana selittää sanan

Lähdetään liikkeelle Paavalin (Shaulin) Timoteukselle antamalla kehotuksella:

"Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa."

"Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut." (2.Tim. 3:14-17)

Apostolisen alkuseurakunnan aikana ainoat pyhät kirjoitukset, jotka olivat uskovien käytössä olivat niin kutsutun Vanhan Testamentin kirjoitukset eli Toora (5 Mooseksen kirjaa), profeetat, psalmit ja kirjoitukset (jotkut myös kutsuvat koko VT:tä Tooraksi, jotkut koko Raamattua).

Uutta Testamenttia ei ollut vielä edes kirjoitettu tuolloin. Niitä kirjoituksia vasta elettiin todeksi. Paavalinkin kirjekokoelma oli vasta syntymässä. Evankeliumeita ei vielä ollut kirjoitettu. Ja kuten tiedetään koko Uusi Testamentti kanonisoitiin ensimmäisen kerran vasta 300-luvun jälkipuoliskolla, kauan sen jälkeen kun sen kirjoittajat olivat kuolleet.

Uusi Testamentti on Yeshuaan, omaan messiaaseensa uskoneiden juutalaisten kirjoittama, joten se pitää myös ymmärtää heprealaisen ajattelumaailman, Jumalan sanan käsittely- ja lukutavan ja käsitteistön kautta. Se on täynnä heprealaisia idiomeja, käsitteitä ja kielikuvia, jotka ovat vääristyneet ja hämärtyneet useiden käännöstekstien myötä sekä ennen kaikkea kreikkalaisen/länsimaisen ajattelutavan suodatuttua käännöksiin ja siten tämän päivän teksteihin.

Kun Paavali kehottaa Timoteusta pysymään pyhissä kirjoituksissa, hän kehottaa pysymään VT:n opetuksessa.

Kaikki, aivan kaikki asiat mitä UT:ssa sanotaan tai opetetaan, on tarkistettavissa VT:sta. Mutta tuohon aikaan niin ei voinut vielä tehdä; VT oli uskon sanan perusta, jonka Yeshua täytti. Jopa lain sisältävä Toorakin, joka alkuperäkielestä hepreasta käännettynä tarkoittaa opetusta ja ohjetta. Sana "laki" on yksiulotteinen käännös, joka antaa vääristyneen kuvan Toorasta. Lakeja Toora toki sisältää, mutta se on vain yksi ulottuvuus Tooran valtavassa rikkaudessa. Yhtäkaikki, laitkin olivat osana Paavalin kehotusta Timoteukselle "opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa".

Oppineena rabbina Paavali tunsi pyhät kirjoitukset ja tiesi niiden ohjaavan vanhurskauteen. Hän ymmärsi kirjoitusten toimivan kasvattajana Messiaan tuntemiseen. Paitsi VT:n Messias-profetiat, myös useimmat psalmit kertovat Jumalan oikeasta kädestä, pojasta eli Kristuksesta, Messiaasta. Ja ennen kaikkea, koko Toora maalaa upealla tavalla kuvan itse Kristuksesta. Toora on "ikkuna Jumalan liittoon", "merkki Jumalan liitosta ja sinetistä", kuten hepreankielisen Torah-sanan kirjainten symboliikka suoraan kertoo. Kirjainten symbolikielestä löytyy myös "pelastus hänessä joka on korkein, Yeshua ristillä".

Tyypillisesti Paavalin sanotaan kirjoittaneen Roomalaiskirjeessä, että Kristus oli lain loppu (Room. 10:4).

Kirjeen loppu-sanan alkuperäsana on kuitenkin "telos", joka tarkoittaa täyttymystä ja päämäärää. Käännökset ovat tässäkin synnyttäneet omia mielikuviaan. Yeshua on lain päämäärä, täyttymys, joka vanhurskaudessaan täytti lain, ja teki siihen vielä täydennyksiä, todellisen täyttymyksen. Hän on Elävä Toora, vanhurskaan opetuksen, ohjeen ja lain ilmentymä, puhdas Rakkaus. Vapauteen Hän siis meidät vapautti. Hän, joka antoi eläväksi tekevän Hengen. Pois lain osoittaman synnin alta, joka vei siten kirouksen alle.

Niin kuin Paavali kirjeessään galatalaisille ilmoittaa: "Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla." (Gal. 5: 18)

"Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki." (Gal. 5: 22-23)

Pakonomainen, ulkoinen lain noudattaminen ilman Messiaan Hengen kuljetusta ja vapautta on "kuolleen kirjaimen" seuraamista. Kaiken lisäksi tällaiseen uskontomuotoon on lisätty taakaksi taakan päälle vino pino ihmistekoisia määräyksiä ja perinnäissääntöjä. Tästä Paavalikin varoitti kirjeissään. Vapauteen Yeshua meidät vapautti. Meidän tulee opiskella ja tuntea lain henki, mikä on sen ydin ja toimia sen mukaan.

Farisealainen judaismi tuo omia lisäyksiä Tooran noudattamiseen omin ihmis- ja perinnäissäännöin, Mishnan, Talmudin ja nykyään jopa kabbalan voimin. Juuri sellaista vastaan Paavali ja muut apostolit joutuivat taistelemaan.

Farisealaisen suunnan juutalaiset olivat imeneet perinnäissäännöt jo äidinmaidossa. Heille "laki" on yhtä kuin perinnäissäännöt. Perimätiedon mukaan Mooses sai suullisen lain Siinailla, ja se on aikaisemmilta sukupolvilta perittyä suullista tietoa siitä, kuinka tulee vaeltaa kirjoitetun Tooran mukaan. Farisealaisessa ajattelussa Tooraa ei siis ole ilman perinnäissääntöjä. Mutta ennen kaikkea: suurin osa heistä (ei siis kaikki) ei uskonut Yeshuan olevan Messias. Tässä piilee ongelman ydin.

Totuus on yhtä kuin puhdas Jumalan sana ilman ihmisoppeja, ja siihen sisältyy myös Toora. Ja ennen kaikkea: Yeshua Messias.

Mutta kuten kirjoitettu on, tulee verho juutalaisten silmien edestä väistymään, ja he tulevat tuntemaan todellisen Messiaansa.

Apostoli Paavali noudatti uskoontulonsa jälkeenkin Tooraa ja myös suullista Tooraa eli isien perinteitä. (Ap.t. 21:17-26, 24:14, 25:8, 28:17, Room. 3:31). Hän oli juutalainen uskoltaan, tavoiltaan, kulttuuriltaan ja sydämeltään ja noudatti oppimaansa suullista Tooraakin, vaikka ei perustanut vanhurskauttaan sen pohjalle, vaan uskon kautta saatavan Messiaan lahjavanhurskauden pohjalle (Gal. 2:15, Ap.t. 22:1-3, Fil. 3:3-9). On vain muistettava, että yksikään ihminen ei pelastu Tooran tai perinteiden noudattamisen ansiosta (eikä muillakaan ansioilla), vaan armosta uskon kautta Yeshuaan Messiaaseen, kuten Paavali itsekin sen ilmaisee Roomalaiskirjeen kolmannessa luvussa. Tooran noudattamisessa kyse ei ole pelastumisesta, vaan Toora antaa ohjeet elämää varten. Usko Yeshuaan pelastaa.

Kaikkivaltias Isä tahtoo että me kasvamme Hänen tuntemisessa opiskelemalla Sanaa, joka ei tyhjiin raukea. Joten ei raukea siis Tooran lakikaan!

Erona on se, että me saamme opiskella Jumalan persoonan tuntemista ja Hänen tahtonsa noudattamista Hengen vapaudessa, jonka olemme saaneet uskosta Herraan Yeshuaan.

Verho on siten myös poistumassa kristittyjenkin silmiltä.

Lakia (=Tooraa) voi ajatella vaikkapa liikennesääntöinä. Niiden mukaan ajellessa olet vapaa kulkemaan liikenteessä, eikä sinun tarvitse pelätä poliisin sanktiota. Jos ei olisi sääntöjä tai ihmiset eivät niitä noudattaisi, syntyisi sekasorto ja tulisi kuolemaan johtavia onnettomuuksia. Jos rikot sääntöjä, ne osoittavat rikkomuksesi. Sinua myös sakotetaan, pahimmassa tapauksessa ajokortti otetaan pois.

Samoin on hengellisen elämän ja koko ihmiskunnan laita. Jumala antoi syntiin langenneeseen ihmiskuntaan "liikennessäännöt", Tooran, jotta sitä noudattamalla pysyisi jonkinlainen järjestys maan päällä.

Toora myös osoittaa ihmisille heidän syntisyytensä ja kelvottomuutensa Jumalan edessä. Toora itsessään on pyhä ja vanhurskas ja hyvä, mutta ihmisen langenneen lihan kautta kukaan ei kykene täyttämään Tooran kaikkia vanhurskaita säädöksiä. Siksi jokainen ihminen tulee syylliseksi Jumalan edessä (Room. 3: 19-31; 7:12) .

Siten: Ihmisen ainoaksi mahdollisuudeksi tulee armosta uskon kautta pelastuksen ja lahjavanhurskauden vastaanottaminen Yeshuassa .

Usein jätetään huomiotta se seikka, että Toora oli olemassa jo ennen kuin se annettiin Siinailla kirjoitetussa muodossa. Jumalan laki on ikiaikainen. Se oli olemassa Jumalan ilmoituksena niille, jotka etsivät Häntä. Jo Nooa tiesi erottaa puhtaat eläimet likaisista niitä arkkiin otettaessa.

1. Mooseksen kirjan 7. luvun 2. jae kertoo tästä: "Kaikkia puhtaita eläimiä ota luoksesi seitsemän paria, koiraita ja naaraita, mutta epäpuhtaita eläimiä kutakin yksi pari, koiras ja naaras... "

Aabraham kuului näihin Jumalaan uskoviin vanhurskaisiin. Abrahamin Jumala ensin testasi, ja sitten tunnusti ilmoitukselleen kuuliaisena, ja teki Abrahamin ja hänen siemenensä kanssa ikuisen liiton.

Niin kuin Jumala ilmoitti Abrahamin pojalle Iisakille: "Minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä, sentähden että Aabraham kuuli minua ja noudatti, mitä minä noudatettavaksi annoin, minun käskyjäni, säädöksiäni ja opetuksiani ." (1. Moos. 26: 4-5)

Tuo liitto kulminoitui pari vuosituhatta myöhemmin itse Yeshuassa, joka oli Aabrahamin sukua. Hänessä, joka täytti lain ristillä.

Yeshuan myötä laki siis sai täyttymyksensä.

Karkeasti jaoteltuna lakihan on jaettavissa kolmeen kategoriaan: uhrilakeihin, seremonialakeihin sekä moraalilakeihin. Kahteen ensimmäiseen kategoriaan Yeshua sai aikaan muutokset, uhraammehan me uudessa liitossa olevat eläinten sijasta kiitosta suullamme ja rukouksellamme, sekä tunnustamme syntimme niistä puhdistautuen. Myös seremonialait muuttuivat Melkisedekin järjestyksen mukaisesti, eihän pappeuden lait voineet täydelliseksi tehdä.

Moraalilakien ytimessä seisoo jykevänä kymmenen käskyä. Jokainen Pyhästä Hengestä uudestisyntynyt uskova ymmärtää, että muita jumalia ei saa palvoa, isää ja äitiä pitää kunnioittaa, ei saa tappaa tai tehdä huorin, ei saa varastaa, naapurin omaisuutta tai vaimoa ei pidä himoita ja niin poispäin. Ja sapatin päivä pitää muistaa pyhittää, Jumalan luomistyön kunniaksi. Sillä se on "Herran, sinun Jumalasi sapatti", niin kuin sanassa sanotaan.

Hepreankielessä lepopäivä-sanan alkuperäsana on jom ha´shabat = sapatinpäivä.

Lyhyesti sanottuna: kymmeneen käskyyn tiivistyy kaikki Tooran käskyt, säädökset ja lait. Ja käskyt ovat tiivistettynä kahteen ryhmään: Jumalasuhteeseen koskeviin käskyihin ja ihmissuhteita koskeviin käskyihin.

Yeshua opetti tästä hyvin juutalaisella tavalla, tavalla jonka ymmärrys aukenee vain kun luemme Uutta testamenttia heprealaisesta mentaliteetista käsin. Kun judaistiset lainoppineet yrittivät kiusata Yeshuaa kysymällä tältä mikä on suurin käsky laissa, vastasi Hän:

"Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat." (Matt. 22: 37-40)

Miten Yeshua opetti? Siten kuin hänellä olisi kaikki valta. Yeshua käytti rabbien menetelmiä saaden ymmärretyksi sanomansa sen heprealaisen ajattelumaailman keskuuteen, mikä ympärillä vallitsi. Toora on paitsi Jumalasuhteen suhdekirjaopas ("Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi"), mutta myös ihmisen suhdekirjaopas ihmiseen ("Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi").

Yeshua summasi siis kaikki käskyt tiivistäen ne noihin kahteen käskymuotoon (saman tekee Paavali roomalaiskirjeessä 13:8-9). Samalla Hän antoi ymmärtää, että on tärkeämpää rakastaa Jumalaa kuin pitäytyä tiukasti Tooran lakijärjestelmään . Tietyissä tilanteissa elämän varjelu ja lähimmäisen auttaminen menee aina ohi lakijärjestelmän (mieti mm. laupiaan samarialaisen kertomusta Tooran näkökulmasta sekä Yeshuan, lain täyttäjän, kautta. Tämä periaate löytyy myös mm. Suomen laista mitä ihmishengen pelastamiseen tai poliisin toimintaan pakkokeinojen suhteen tulee).

Nyt Toora on kirjoitettu kivisydämien sijasta uudestisyntyneiden lihasydämiin. Pyhä Henki kertoo oikean ja väärän.

Messias, Jumalan elävä Toora, hallitsee uskovan sisimmässä, siksi hän ei ole lain kirjaimen eli synnin kirouksen alla. Ulkoinen lain noudattaminen ei koskaan tuo sydäntä oikeaan tilaan Jumalan edessä. Nyt, kun itse lain Herra asuu uskovassa, on Toora ihmisen toinen luonto.

On Jumalalle mieluista osoittaa kuuliaisuutta ja opiskella Tooraa, armon ja vapauden pohjalta. Jumalan sana ei raukea tyhjiin, ja sen noudattamisesta seuraa siunaus.

Yeshuan sanoin: "Älkää luulko että minä olen tullut lakia (Tooraa) tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut. Sen tähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa. Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan .." (Matteus 5: 17-20).

Vielä Paavalin sanoin: "Teemmekö siis lain (Tooran) mitättömäksi vetoamalla uskoon? Emme tietenkään! Me vahvistamme lain (Tooran)." (Room. 3:31)

Messias täytti Tooran käskyt ristillä ja teki tyhjäksi lain kirouksen. Voimme armosta noudattaa sitä siis.

Mutta eivät kaikki käskyt ole kaikille tarkoitettu. On olemassa lakeja erikseen miehille, naisille, israelilaisille, papeille, pakanoille, lapsille, työntekijöille, työnantajille jne. On olemassa lakeja hallitsemista varten, rikoslakeja, perhesuhteita koskevia lakeja, sosiaalisia lakeja, sopimuksia koskevia lakeja, oikeudenkäyntiä koskevia lakeja, korvausvelvollisuutta koskevia lakeja jne. Nämä antavat pääraamit ja suuntaviivat sille, kuinka yhteiskunta toimii vanhurskaalla ja Jumalan mieleisellä tavalla.

Kaikki nämä Jumalan vanhurskaat lait ovat hyvin suuressa määrin olleet koko kristillisen maailman lainsäädännön pohjana. Hyvin voi nähdä, että tästä johtuen menneinä aikoina vanhurskaus ja hyvinvointi ovat olleet yhteiskuntien siunauksena, mutta viime aikoina tapahtunut luopumus ja laittomuus ovat saaneet aikaan sekasortoa, moraalista rappeutumista ja kaaosta; kirousta siunauksen sijaan.

Tosin luopumusta ja laittomuutta ei Jumala ole koskaan suvainnut oman kansansa puolelta ja sama pätee uskoviin nähden. Me pakanauskovat olemme oksastettuja samaan öljypuuhun juutalaisten kanssa. Jumala on pitkämielinen ja odottaa, että tekisimme parannuksen runsaita hedelmiä. Siksi Sanassa sanotaan tuomion alkavan Jumalan huoneesta.

Kun pakanasyntyiset galatalaiset käänsivät kelkkansa ja lipsuivat lihan tekoihin, he hylkäsivät Yeshuan seuraamisen. Heidän joukkoon tuli myös valheveljiä, jotka väittivät että heidän tulisi ympärileikkauttaa itsensä jotta pelastuisivat. Nämä galatalaiskirjeessä mainitut "valheveljet" hämmensivät galatalaisia sanomalla että pelastuakseen heidän täytyy ympärileikkauttaa itsensä ja noudattaa kaikkea lakia - mikä heidän farisealaisessa mielessään tarkoitti tuhansia perinnäissääntöjä, ei suinkaan Tooraa. "Laki" ei tuossa kulttuurissa tarkoita Tooraa, vaan koko uskonnollista systeemiä perinnäissääntöineen. Tämä asia on pidettävä mielessä läpi Galatalaiskirjeen. Gal 4:8 myös sanoo että he olivat palvoneet epäjumalia. He olivat ottaneet vaarin epäjumaliensa pyhäpäivistä, kuukausista ja juhla-ajoista. Tässä käytettävät termit eivät viittaa Tooran juhlapyhiin. Niitä varten oli omat terminsä, joita Paavali käytti esimerkiksi Kol.2:16-17 (käännöstekstien jakeessa 17 esiintyvää vain-sanaa ei ole alkutekstissä lainkaan, huom...).

Lisäksi; Paavali kertoo galatalaiskirjeessä nuhdelleensa Pietaria Antiokiassa tekopyhyydestä. Hän oli aterioinut ennen Jaakobin luota tulleiden miesten kanssa pakanoiden kanssa, mutta käänsi kelkkansa miesten saavuttua.

Kuitenkaan "juutalaisten tapa", laki, joka kieltää juutalaista syömästä pakanan kanssa, ei löydy Toorasta. Kyseessä on siis perinnäissääntö. Termi "juutalaisten tavat" vahvistetaan tässä tarkoittamaan perinnäissääntöä. 2. luvun jae 16 laajentaa saman asian myös käsitteeseen " lain teot" - nekin tarkoittavat tässä perinnäissääntöjen noudattamista. Ei Pietari "langennut" Tooran noudattamiseen, vaan ihmisoppeihin. Kukaan ei voi "langeta pois Kristuksesta" noudattamalla Tooraa.

Kirous tuli päällemme Tooran rikkomisesta eli synnin tekemisellä, sillä synti on laittomuutta (1. Joh. 3:4). Näin poikkesimme pois Tooran suojasta. Mutta Herra valmisti siitä kirouksesta tien ulos: " Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme, sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu." (Gal. 3: 13). Ja edelleen: "Te tiedätte, että Hän ilmestyi ottamaan pois synnit. Hänessä ei ole syntiä." (1. Joh. 3:5)

Jopa pakanakäännynnäisetkin pyrkivät aikanaan noudattamaan Tooraa. Hekin tulivat suoraan juutalaisille uskon juurille, jonka kirjoituksellinen ja siten teologinen perusta on Toorassa:

"Sen tähden minä olen sitä mieltä, ettei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen, vaan heille kirjoitettakoon, että heidän pitää karttaman epäjumalien saastuttamaa ja haureutta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, sekä verta. Sillä Mooseksella on ammoisista ajoista asti joka kaupungissa julistajansa, luetaanhan häntä synagogissa jokaisena sapattina ." (Apostolien teot 15: 19-21)

Ylläoleva teksti osoittaa selvästi, että pakanoille annettiin ensin kevyet askelmerkit, opasteet ensiaskeleisiin, jotka ovat Jumalalle mieluisat, ja sitten luotettiin siihen että he kyllä pääsevät syvemmälle Tooran opetukseen ja saloihin. Sillä opetettiinhan Moosesta joka niemessä ja notkelmassa Israelissa tuona aikana!

Usko Yeshuaan vanhurskauttaa. Usko Yeshuaan pelastaa. On yksi tie joka on kaikille annettu, ja se on Yeshua. Armosta uskon kautta pelastumme.

Vaikka Tooraa ei ole onnistuttu pitämään, Jumalan suhde ihmisiin kuitenkin on ja pysyy. Jumala ei odota sataprosenttista suoritusta. Hän vain haluaa, että suhteemme Häneen jatkuu, kaikesta huolimatta. Tooran opettelu, Herran tahdon seuraaminen on elämänmittainen opiskelutie. Vaikeudet Tooran kanssa pitää meidät kuitenkin nöyränä, emme pääse paisumaan. Jumala ei meitä kuitenkaan hylkää, sillä Hän on ihmisten Jumala. Meidän välimiehemme Yeshua pitää väylämme avoinna Hänen tykö. Hän rukoilee puolestamme Kaikkeinpyhimmässä.

Kuten todettu, hepreankielisellä sanalla Toora on paljon laajempi merkitys kuin käännöksissä sen sijasta käytetty sana "laki". Toora annettiin Israelin kansalle Siinain erämaassa, jonne he saapuivat vuoren luo raamatullisen kalenterin kolmannen kuukauden määrättynä päivänä, jolloin Jumala kutsui Mooseksen Siinain eli Hoorebin vuorelle tekemään liittoa Jumalan ja Israelin kansan välillä ja vastaanottamaan Tooran.

Opetus ja oppi annettiin koko Israelin kansalle ja edelleen sen kautta koko maailmalle (5. Moos. 4: 5-8) . Heidän luopumuksensa vuoksi Israelin tehtävä pappiskansana Jumalan tuntemuksen ja Tooran opetuksen levittäjänä kansojen keskuudessa jäi kuitenkin suurelta osin toteuttamatta.

Mutta Herra on sanansa mukaan asettamassa ennalleen nyt tätä asiaa.

Tuona samana raamatullisen kalenterin kolmannen kuukauden määrättynä päivänä vietettiin ja edelleen vietetään viikkojuhlaa eli shavuotia eli helluntaita (3. Moos. 23:15-21). Helluntai on kreikaksi pentecost, mikä tarkoittaa viittäkymmentä (50). Tuo 50 tarkoittaa 50 päivää, mikä lasketaan raamatullisesta Pääsiäisestä eli Pesahista helluntaihin. Samana Jumalan juhla-aikamääräyksenä israelilaiset ovat saaneet siis sekä Tooran että Pyhän Hengen. Tässä on yhteys, jolla Jumala vahvistaa liittoaan Mooseksen liitosta Uuteen liittoon. Jumala teki uuden liiton Israelin kanssa, ei siis meidän pakanoiden. Me saamme tulla siihen liittoon heidän kanssaan:

"Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton " (Jer. 31:31)

Pyhä Henki vuodatettiin alkujaan uskovien juutalaisten ylle helluntaina.

Vasta myöhemmin pakanat pääsivät osalliseksi tästä samasta lahjasta, kuten saamme tietää Korneliuksen kodin tapahtumista Apostolin teoissa:

"Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät siitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat näiden puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" (Ap.t. 10: 44-47)

Nykykristillisessä maailmassa on ollut vaikea hahmottaa ja ymmärtää Jumalan lain ja armon välisten suhteiden oikeaa tasapainoa, osittain väärän opetuksen, perinnäissääntöjen, talmudien, ortodoksijuutalaisten jne. takia. Armon ja vanhurskauden saaminen ei ole kuitenkaan mahdollista ilman Kristusta.

Mutta lukekaamme Herramme pitkämielisyys pelastukseksemme.

Kristittyjen tulkinnat rabbi Paavalin kirjeistä ja niiden suhteesta lakiin ovat olleet hyvin yksioikoisia ja mustavalkoisia. Jo Pietari mainitsi tästä alkuseurakunnan aikana. Hän mainitsi Paavalin kirjeissä olevan "yhtä ja toista vaikeatajuista", joita on sitten helppo vääntää kieroon (2. Piet. 3: 15-16). Jos suhde lakiin olisi niin yksinkertainen kuin kristikunta on Paavalin kirjeistä tulkinnut, niin miksi sitten apostoli Pietari varoittaa vääristä tulkinnoista näillä sanoilla?

Oppinut ja Sanaa opiskellut Paavali kirjoitti kirjeensä siten, että ne ovat kaikki linkitetty Moosekseen ja profeettoihin. Hän yhdistää koko ajan Tanachin opetusta Herran Yeshuan kautta uuteen muotoon.

Kristikunnan suhtautuminen ja tulkinta sanaan lepää niiden varhaisten kirkkoisien oppien varassa, jotka vuosisatoja sitten tekivät tietoisen irtautumisen uskon juurilta.

Irtautumiseen sisältyy paitsi heprealaisen kontekstin, ajattelutavan ja alkuperäkirjoitusten suhde aikalaistapahtumiin ja niiden hylkääminen, myös Tooran hylkääminen. Se ei ole tämän päivän uskovien syy. Herra on armollinen.

Kaikki on kuitenkin Herran käsissä, ja Elian hengessä Hän asettaa kaikki ennalleen, jotta kaikki olisi valmista kun Sulhasen ja Morsiamen hääpäivä koittaa.

"Taivaan pitää (kreik. UT) omistaman hänet (Yeshua Messias) niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen ennalleen asetetaan (kreik. UT), mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta." (Apostolien teot 3: 21)

"Siitä me tiedämme tuntevamme hänet, että pidämme hänen käskynsä. Joka sanoo tuntevansa hänet mutta ei pidä hänen käskyjään, on valehtelija, eikä totuus ole hänessä. Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella tullut täydelliseksi. Tästä me tiedämme olevamme hänessä. Joka sanoo pysyvänsä hänessä, on velvollinen vaeltamaan niin kuin hän vaelsi." (1. Joh. 2: 3-6)

"Lapset, älkäämme osoittako rakkautta sanoin ja kielellä, vaan teoin ja totuudessa. Tästä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me voimme hänen edessään rauhoittaa sydämemme, jos se syyttää meitä. Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaiken. Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, meillä on rohkea luottamus Jumalaan.

"Ja mitä tahansa anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista. Tämä on hänen käskynsä: meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toisiamme, niin kuin hän on meille käskyn antanut. Joka pitää hänen käskynsä, pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Siitä me tiedämme hänen pysyvän meissä, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut." (1. Joh. 3: 18-24)

"Jos te rakastatte minua, te pidätte minun käskyni." (Joh. 14: 15)

LÄHTEET:

- Keijo Lindeman: "Apostolinen seurakunta ja antikristuksen eksytys", "Israel ja Jumalan valtakunta"

- Joseph Shulam: "Kätkettyjä aarteita"

- Hebraic Roots Network teachings (Eddie Chumny, Bill Cloud, Mark Biltz, Brad Scott, Ed Harris, Tony Robbins)

- Michael Rood: A Rood Awakening -ministry teachings

Markus Nurmesniemi, 5.9.2015, (muokattu syyskuussa 2018)