Juurilla

Täyttä hepreaa

Keskustelu Uuden Testamentin alkuperäkielestä on nousemassa taas pintaan, samalla kun paluu uskon alkuperäisille juurille on voimistunut. On olemassa vahvat perusteet kyseenalaistaa alkuperätekstien kreikkalaisperäisyys. Vanhan kreikankielen tutkijat ovat kummastelleet UT:n tekstien jäykkää kielirakennetta, ja se on maistunut monen tutkijan suussa muusta kielestä käännetyltä. Mm. suomalainen edesmennyt itämaisten kielten professori Aapeli Saarisalo oli sitä mieltä, että UT:n alkutekstit ovat olleet hepreankielisiä, josta ne myöhemmin käännettiin kreikaksi. Saarisalon mielestä tekstien kreikan rakenne paljastaa sen sanatarkaksi kankeaksi käännökseksi, joka palautettuna hepreaksi muuttuu kuitenkin sujuvaksi heprean kieleksi (Keijo Lindeman: Apostolinen seurakunta ja antikristuksen eksytys, Israel Apu ry ).

Ei se ole ihme: kaikki Uuden Testamentin kirjoittajat (mahdollisesti Luukasta lukuun ottamatta) olivat juutalaisia jotka puhuivat hepreaa ja käyttivät hepreaa ja arameaa palvelu- ja kirjoituskielenään. Alkuseurakunta koostui alkuun pääosin hepreankieltä puhuvista juutalaisista. Kreikka oli toki tuon ajan "englanninkieli", eli sitä osasi lähes jokainen, mutta juutalaiseen uskonto- ja kulttuurihistoriaan nojaten tuntuu hullulta edes ajatellakaan, että kirjoitukset olisi ensin kirjoitettu kreikaksi. Kun ottaa lisäksi vielä huomioon seikan, että UT kanonisoitiin vasta 300-luvulla, tuntuu loogiselta että kirjoitukset käännettiinkin vasta noina aikoina kreikaksi.

Miksikö? Vallan käytön ja antisemitismin vuoksi. Juutalaisiin haluttiin selkeä pesäero. Keisari Konstantinus halusi myös uskonnollisen vallan itselleen, ja se kävisi helpoiten miellyttämällä sen ajan suurvallan eli Rooman kansalaisia, jotka olivat vahvasti omaksuneet kreikkalaisen kulttuurin. Lisäksi kreikan kieli oli sen ajan valtakieli. Voisi hyvin kuvitella, että käännöstyöstä ei tehty dokumentteja, joten mitään ei jäänyt todistamaan uudistetusta liitosta todistaneiden juutalaisten alkuperäteksteistä.

Mutta todisteita kuitenkin on. Ainakin Matteuksen evankeliumin kohdalla.

Merkittävät löydökset ja tutkimukset osoittavat Matteuksen evankeliumin alun perin hepreankieliseksi. Johanneksen opetuslapsi Papias ilmaisi tämän aikanaan 100-luvulla hyvin selkeästi, samoin monet alkuaikojen kirkon historioitsijat. 300-luvulla Kesarean piispa Eusebius kirjoitti ja ilmoitti nähneensä hepreankielisen Matteuksen evankeliumin Kesarean Filippissä. Varhaiskirkon yksi kuuluisimmista isistä Jerome käänsi Tanachin eli Vanhan Testamentin hepreasta latinaksi. Tuo versio oli katolisen kirkon käytössä yli 1000 vuotta. Jerome kirjoitti vuonna 392, että "Matteus kirjoitti evankeliumin Messiaasta, ja se julkaistiin ensin Juudeassa hepreaksi. Se on säilytetty tähän päivään saakka kirjastossa Kesareassa. Myös Beroean nasaretilaiset ( Yeshuan seuraajia kutsuttiin alkujaan nasaretilaisiksi ) kertoivat minulle käyttävänsä sitä keskuudessaan."

Vahva todiste heprealaisesta alkuperästä löytyy myös itse tekstistä. Katsotaanpa 1. luvun jakeita 20-21: "20) Kun Joosef ajatteli tätä, hänelle ilmestyi yöllä unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa Mariaa ( joka on alkujaan hepreaksi Miriam ) vaimoksesi. Se, mikä hänessä on siinnyt, on lähtöisin Pyhästä Hengestä. 21) Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä."

Hepreaksi käännettynä Jeesus kirjoitetaan sen alkuperäisessä asussaan Yeshua, Y´shuah. Yeshua, Yeshuah tarkoittaa kirjaimellisesti pelastusta ja vapahdusta. Kreikaksi käännettynä nimi Iesous, Jeesus, ei tarkoita yhtään mitään. Ei myöskään arameankielelle tai millekään muulle kielelle käännettynä. Vain hepreaksi käännettynä jae 21 saa sen merkityksen, mikä sille on kirjoitettu: "Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi YESHUA, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä."

Huomaatko eron?

Matteuksen evankeliumi joutui aikanaan kaikkien poltettaviksi määrättävien hepreankielisten kirjojen listalle, jonka Athanasius I, Aleksandrian patriarkka, vuonna 367 laati. Hän myös määräsi lisäykset Pyhän Kolminaisuuden lisäämisestä kirjoituksiin. Siten voikin olettaa, että vuonna 367 maan päältä pyyhittiin huomattava osa heprealaista, ja siten myös mahdollisesti uusitestamentillista, alkuperämateriaalia. Mutta Matteuksen kirjoitus selvisi. Evankeliumi katosi noin tuhanneksi vuodeksi, kunnes juutalainen rabbi Shem Tov Ibn Shaprut julkisti Matteuksen evankeliumin jälleen Espanjassa vuonna 1380.

Myös toisen maailmansodan ajalta on tiedossa, että jossain päin keski-Eurooppaa (taisi olla joko Tsekin Prahassa tai jossakin puolalaisessa ghetossa) Matteuksen evankeliumin heprealaisversiota onnistuttiin piilottelemaan saksalaisilta valloittajilta. Sieltä se mitä ilmeisemmin päätyi neuvostoliittolaisten valloittajien käsiin sodan lopulla. Näin voi ainakin olettaa, koska vuonna 1987 yhdysvaltalainen George Howard, Georgian yliopiston professori löysi sen Pietarin, silloisen Leningradin, kirjaston arkistosta. Howardin mukaan Leningradissa oleva teos on jäljennetty varhaisimmista heprealaisista kirjoituksista, mutta yhtäkaikki se on heprealainen evankeliumi.

Lisäksi heprealaisten kirjoitusten asiantuntija, karaittijuutalainen tutkija Nehemia Gordon kertoo löytäneensä Vatikaanin kirjastosta osia Johanneksen (Joh. 1:1-13) ja Luukkaan (Luuk. 1:1-35) evankeliumien heprealaisista teksteistä. Tekstijäänteet ovat Vatikaanin kirjaston osiossa Biblioteca Apostolica, ebr. 530, osa 1, fragment 11, kansiot 1r-2v. Ne olivat niin sanotussa tekstien miljoonalaatikossa, ylijäämäkasassa lukuisten maallisten heprealaistekstien joukossa. 

Monet ovat esittäneet, että evankeliumit olisivat olleet alunperin arameankielellä kirjoitettuja. Myös tälle on vahvat perusteensa. Arameankielisiä tekstejä tiedetään olleen jo ennen kreikan käännöksiä. Onhan se loogista; arameankieli oli oman aikansa jiddishiä, muista kielistä vaikutteita saanut kieli jonka heprealaiset omaksuivat ollessaan pakkosiirtolaisina. Aramea on hepreankielen sukua, seemiläinen kieli, johon sekoittui muita kieliä mm. Babyloniassa. Niinpä palatessaan Israeliin heprealaiset käyttivät kieltä yleisesti maassaan. Uuden Testamentin evankeliumit ja kirjeet Paavalin kirjeitä lukuunottamatta olivat niiden kirjoittamia, jotka puhuivat arameaa arkikielenään. Hepreaa käyttivät tuolloin lähinnä rabbit ja oppineet.

Tämän päivän arameankieliset kirjoitukset eivät ole kuitenkaan käytössä Israelin aramealaisessa kirkossa, ja on hyvin mahdollista että ensimmäiset käännökset hepreankielisistä teksteistä tehtiin juuri arameankielelle. Yhtä mahdollista kuitenkin on, että ensimmäiset käännökset olisi tehty päinvastaisesti juuri arameasta hepreankielelle.

Tunnetuin arameankielinen lähde eli Peshitta on kuitenkin todennetusti käännetty myöhemmästä kreikankielestä. Se pitää sisällään mm. lisäyksiä joita ei ole löydettävissä varhaisimmista teksteistä.

Loppujen lopuksi voi sanoa, että vahvahkoja viitteitä koko Raamatun hepreankieliseen alkuperään on olemassa (Tanach eli Vanha Testamentti sisältää alkuperältään myös arameankielisiä kirjoituksia). Mutta koska kreikankieli on vanhin nykyään löydettävissä oleva muoto kaikille muille (paitsi Matteuksen evankeliumin) UT:n teksteille, on siihen toistaiseksi tyytyminen. Moni seikka kuitenkin viittaa siihen, että Uuden Testamentin kanonisoineet kirkkoisät valitsivat kirjoitusten kieleksi kreikan käännökset, jotta pesäero juutalaisiin voitaisiin tehdä.

Täytyy toivoa, että Athanasian alkuunpanemat kirjaroviot eivät tuhonneet kaikkea siihen astista juutalaista uusitestamentillista kirjallisuutta, ja että vielä jostakin niitä voisi putkahtaa päivänvaloon. Alkoivathan Qumranin kirjakäärötkin löytymään kätköistään vasta vuonna 1947...

Ja jopa Martin Luther tunnusti Uuden Testamentin heprealaiset juuret. Kokoomateoksessa Pöytäpuhe Luther toteaa kreikkalaista käännöstä luettuaan, että UT "on täynnä hebraismeja ja heprealaisia ilmaisuja. On sen tähden oikein sanottu että heprealaiset juovat suoraan lähteeltä, kreikkalaiset puolestaan purosta joka lähteestä virtaa, ja latinalaiset alajuoksun lammesta."

Todellinen ymmärtämys Raamatun monikerroksiseen sanomaan ja sen syviin merkityksiin aukeaa kuitenkin vain ja ainoastaan sen alkuperäkielen kautta, sekä sen heprealaisen kulttuurin ja silloisen aikakauden kontekstin kautta. Herralle kiitos kuitenkin siitä, että Raamatun ydin, sanoma pelastuksesta, on pysynyt muuttumattomana läpi vuosisatojen.

Markus Nurmesniemi, 5.10.2014